Tapahtuma-josta-en-puhu

Luulin että vihdoin alkais oikeasti helpottaa, mutta paskanmarjat. Eilen illalla kaikki tuli taas tulvimalla mieleen. Ja nyt paljon vahvempana tunne siitä, että keskenmeno oli mulle ihan oikein. Oon tehny niin paljon pahaa tässä vuosien varrella, että ehkä olin ansainnu tän. Tiedän, että en sais ajatella niin, mutta ei voi mitään, näin minä vaan ajattelen...

Näin unta, jossa oli pieni vauva. En tiedä oliko se mun oma vai jonkun muun, mutta oli tosi todentuntuinen uni. Se vauva piti mua kädestä ja nauro ihan hulluna. Minäkin nauroin. Ehkä jonakin päivänä näin oikeasti tapahtuu. Mutta nyt se tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta. En halua yrittää uudestaan, ainakaan ihan heti kohta, jos näin käy toisen kerran niin en tiedä miten siitä toivun.

Yritän saada ajatukset toisaalle, mutta heti kun jään vähäksi aikaa yksin... Se on taas mielessä. Haluaisin vaan unohtaa.

Tapahtumarikas vuosi

Paljon on tapahtunu vuodessa. Hyvää ja pahaa. Paljon on suunnitelmia menny uusiks.

Muuton suhteen, päädyttiinkin muuttamaan vain keskustaan, koska isäntä lähti koulunpenkkiä kuluttamaan. Ja koska minä sain hankittua itselleni siirron oman pitäjän Siwaan. Joten olis ollu turhan hankalaa sieltä korvesta yrittää yhdellä autolla kulkea töihin ja kouluun.

Kolmannen koiran hankkiminen taas, no, jotenkin kävi niin että hankittiin kissa. :) Rakas serkkuni päätti taas kerran luopua yhdestä lemmikistään, joten pelastettiin se, Väinö. Tähän mennessä siis olen pelastanut kyseiseltä serkultani kaksi gerbiiliä, koiran ja kissan. Mitäköhän seuraavaksi? Hän hankki taas uuden koiran...

Se lapsen yrittäminen sitten taas... Viime vuoden elokuussa lopetettiin pillerit. Pitkään yritettiin, meinasin jo luopua toivosta, biletin ihan liikaa, tein tyhmiä asioita. No, tämän vuoden heinäkuussa sitten vihdoin tuli positiivinen tulos. Melkein vuoden yrittämisen jälkeen siis. Tein testin viisi kertaa, en millään meinannut uskoa että vihdoin on onnistunut. Oltiin ikionnellisia, suunniteltiin jo ihan liikaa tulevaisuutta lapsen kanssa. Isäntä oli niin onnessaan, että kertoikin heti alkuraskaudesta melkein kaikille tutuille. Ite en olis vielä halunnut kaikille kertoa, mutta niin siinä kävi, kaikki tiesi.
Sitten, raskausviikko 9+6, alkoi kipu. Pientä kivistystä mahassa, pelkäsin jo pahinta, mutta en kuitenkaan halunnut uskoa siihen. Rv 10+1, järkyttävä kipu. Järkyttävä vuoto. Hysteerinen itku keskellä yötä. Herätän isännän, joka joutuu soittamaan ambulanssin. Kolmen aikaan yöllä ensihoitaja sanoo sen mitä en halua kuulla, keskenmenolta vaikuttaa. Vievät minut keskussairaalaan, jossa puoli viiden aikaan aamulla odotan peloissani pääsyä lääkärille ja gynekologille. Puoli kuusi aamulla saan vihdoin varman vastauksen, keskenmeno on käynnistynyt. En pysty nukkumaan. Makaan sairaalansängyssä ja itken. En nukkunut yli vuorokauteen.

Nyt tästä on kaksi viikkoa. Alkaa vihdoin jo helpottaa, pystyn ajattelemaan jo muutakin. Alavatsa ei enää supistuksillaan muistuta tapahtuneesta. Vuoto muistuttaa yhä. En voi sanoin kuvailla miltä tää kaikki on tuntunu. Kaikki jotka on kokenu sen itse, ymmärtää. Isäntäkin sanoi, että ei voi ymmärtää miten pahalta musta tuntuu, kun se kuitenkin kasvoi mun sisällä. Niinpä.

Jospa tästä selvitään ajan kanssa. Ja joskus sitten yritetään uudelleen jos pystytään...

Muutoksen tuulia.

Joo, elikkä nyt on sitte ihan kunnolla muutoksia tapahtumassa. Me muutetaan. Isännän mummolaan (joka on tyhjillään). Keskelle metsää. 70 kilometrin päähän tästä missä nyt asutaan. Väliaikaisesti kylläkin mutta silti. Vähän sekalaiset fiilikset tästä. Toisaalta en haluais muuttaa, kun oon kotiutunu tähän niin hyvin. Ja onhan tää hyvä asunto. Mutta me säästetään NIIIIN paljon, jos muutetaan sinne, että ei ole mitään järkeä olla muuttamatta. Tarkoituksena tässä muutossa on siis se, että saadaan säästettyä nopeammin sitä omaa taloa varten. Voitais jopa vuodessa saada säästettyä tarpeeksi että saadaan asuntolaina !

Ja toisekseen, meinattiin hankkia vielä kolmas koira. :) Meillähän olis siellä sitten tilaa vaikka kokonaiselle koiratarhalle ! Saadaan Seralle leikkikaveri. :) Löydettiin ilmoitus samanikäisestä huskytytöstä, nyt odotellaan viestiä siltä myyjältä. 

Syksy tulee ihan tosissaan. Onneks on vielä lämpösiäkin päiviä.

Vauva

Kauhistus, kahden viikon päästä jää pillerit pois. Ja heti iski valmisteluvimma. Siivosin jo pari kaappia että sais lisätilaa. Oon ainakin ajoissa ! Mietin jo isompaa  autoakin ja vaikka mitä. Eli täytyy alkaa säästää rahaa. Onneks töitä riittää.

Pidempiaikainen projektikin sai huomiota osakseen, sain siis jatkettua vauvakirjan tekemistä. Meillehän ei mitään kaupan valmista vauvakirjaa tule ! :)

Itseasiassa odotan raskautta aika innoissani, haluaisin jo lähteä ostamaan vauvanvaatteita ja kaikkea ! mutta se olis kyllä jo ehkä vähän liiankin ennenaikaista. :)

Syksy vissiin tulee jo, satanu vettä monta päivää. Koiratkaan tykkää olla ulkona tämmösellä ilmalla. Mutta pihalle on lähdettävä !

Elokuu.

Tää vuosi on mennyt niin tajuttoman nopeasti ! Nyt on jo elokuu. Kesä melkein ohi. Paitsi et tuntuu niinko se ei olis kunnolla vielä alkanukaan. Ja mullon tänään viimenen kesälomapäivä. Tai siis ensimmäisen osan viimeinen päivä, loput lomasta on ens kuussa.

Sera kävi ekassa mätsärissä. 

Paljon on tapahtunu tänä vuonna. Aloitettiin Seran kans agilitykurssi, jolle toivon mukaan seuraa jatkoa nyt syksyllä. Heinäkuussa käytiin meidän ekassa mätsärissäkin. :) Eihän se nyt ihan putkeen menny mut saatiinpahan harjoitusta. :)

Tänään on Jeren syntymäpäivä. Nyt se nuoruus on kuulemma ohi kun kolmekymmentä tuli täyteen. Aika tehdä tilaa nuoremmille. :D onneks oon ite vielä nuori ! Paitsi et eiköhän se ole kohta minultakin ohi, tavallaan.. :) Pitäis tässä syksyn aikana alkaa vissiin yrittää perheenlisäystä, hui. Toisaalta odotan jo enemmän kuin innoissaan mut kyllä kans hirvittää.. ja kauheasti pitäis valmistautua, ainakin minun mielestä. Jere ei vissiin niinkään stressaa siitä et mihin saadaan mahtuu vauvansänky jne... Sisäinen sisustajani tanssii jo valmiiksi riemusta ! Se pääseekin ihan kunnolla hommiin kun pitäis saada hyödynnettyä nää meidän neliöt mahdollisimman tehokkaasti.

Niinjoo, ostin itselleni ja Jerelle tabletit. Tässä testailen omaani. :) Vähän hidasta tää kirjoittaminen mutta on kyllä kätevä kapistus. :)

Koiria koiria...

Tuo meidän Sera-tyttönen taitaa olla melkosen fiksu ! Eilen ja tänään isännän kanssa opetellut istumista käskystä ja se onnistuu nyt jo ilman, että tarvii antaa namia heti perään ! Valjaisiinkin alettiin totutella tänään ja sekin meni yllättävän hyvin. Muutaman kerran vaan yritti pureskella niitä.

Sera (hieman liian isoissa) valjaissa.

Tehtiin isännän kanssa jatkosuunnitelmaa Seran koulutuksesta. Ens viikolla jatketaan vielä vähän istumisharjoituksia, jotta se vahvistuu, nimen opettelua ja sitten vielä noitten valjaitten kanssa ulkoilua. Aika paljon yhdelle viikolle, mutta eiköhän Sera niistä selviä. :)

Pimu ja Sera melkein leikki jo tänään keskenään, mutta minua rupes hirvittää kun näytti niin "rajulta". :D Hyvä etten pitäny molemmista kiinni kun siinä toisiansa haistelivat. Toivottavasti pian nähtäis tyttöset oikeasti leikkimässä yhdessä. :)

Huomattiin, että meillä on vähän rutiinit ja kaikki muuttunu Seran tulon jälkeen. Tottakaihan ne muuttuu, kun täytyy elää pennun ehdoilla. Mutta molemmat ollaan oltu kans virkeämpiä ja jaksettu tehdä muutakin ko maata sohvalla katsomassa Supernaturalia (uusin sarjaprokkis, sain joululahjaksi kolme ensimmäistä tuotantokautta). :D Kämppäkin on siinä kuosissa, että ei uskois et täällä majailee kaks koiraa ! Kai se on ihan hyvä että jaksetaan siivoilla enemmän. Harmittaa vaan, että ite joudun olemaan töissä niin paljon. Koirat on suurimman osan ajasta isännän kanssa täällä. Onneks sillä riittää kärsivällisyyttä ja energiaa hoitaa molempia. :)

Mun piti alottaa se zumbaaminen uudestaan nyt keväällä. Kattelinkin jo, että millonkas se jatkuis. Mutta tulin siihen tulokseen, että ei mun kannata alottaa sitä nyt. Työt lisääntyy (päätin ottaa vastaan tarjouksen siirrosta) ja koiratkin vaatii nyt niin paljon. Vois olla jo liikaa omalle jaksamiselle alottaa nyt vielä joku uusivanha harrastus. Täytyy yrittää pomppia tanssimatolla aina välillä niin saa vähän liikuntaa. :)

Teki muuten pahaa ottaa joulukoristeet pois, kämppä näyttää niin ankealta nyt. Mutta sisäinen sisustajahirviöni sai siitä uutta puhtia, voi olla, että joutuu taas pitkästä aikaa sisustamaan asuntoa uudestaan.. :)

Uusi vuosi, uudet kujeet..(?)

Jopas taas aika mennyt nopeasti. Edellisestä kirjoituksesta vierähti taas melkein pari kuukautta. Tuntuu siltä, että kaikki aika ja energia meni loppuvuodesta töihin. En oo jaksanu tarinoitakaan pahemmin kirjoitella. Ensimmäisenhän piti ilmestyä jo joulukuussa, mutta lehden yhteyshenkilö laittoi viestiä, että julkaiseminen siirtyy helmikuulle. Noh, odotellaan vähän lisää.

Uutta vuotta tuli juhlittua aika railakkaasti ja hieman puolikuntoisena. Joulun jälkeen sain semmosen mukavan 40 asteen kuumeen, joka kerkes just ja just laskea ennen uutta vuotta. Hieman heikko olo oli vielä vuoden viimeisenä päivänä siis. Mukavat juhlat saatiin kyllä kasaan, vaikka vaikutti hieman huonolta. Meillä piti olla siis oikein isot pirskeet uuden vuoden kunniaksi, mutta saatiin sitten vain muutama meidän kavereista paikalle. Oli meillä silti oikein kova meno ! :) Meni se juhliminen minulla niin myöhään, että menin nukkumaan vasta joskus 4 aikaan iltapäivällä 1.1.2013. Tuli sitten nukuttua vuoden ensimmäinen päivä. :D Ja meidän vuosipäivä, kaks vuottahan meillä tuli tuon isännän kanssa täyteen. Käytiin sitten 2. pvä hakemassa ruokaa sen kunniaksi. :)

Uusi vuosi toi meillä hieman uuttakin muassaan: käytiin viikko sitten perjantaina hakemassa uusi perheenjäsen kotiin. :) Nyt meillä on pikkuinen siperianhuskynarttu jaloissa pyörimässä. :) Pimu oli vähän ihmeissään kun yhtäkkiä tuommoinen pikkunen karvapallo ilmestyy perheeseen. Vielä meinaa hieman vältellä pentua, mutta hyvä ettei ole ainakaan kurkussa kiinni ! Sitäkin nimittäin pelättiin. Pentu Sera alkaa olla jo tottunut meihin, leikkii jo erittäin innokkaasti.

Meidän myymäläpäällikkö on tässä pari päivää kysellyt, että josko haluaisin siirtyä kokonaan tuonne Pihtiputaan yksikköön. Tunnit lisääntyis, se olis positiivista, mutta se tietäis sitten enemmän ajelua työpaikan ja kodin välillä. Enkä ole varma, että kuinka kauan jaksan ajella sitä. Vaikeata. Toisaalta tekis mieli tarttua tarjoukseen. Saattas työsoppariki muuttua vähän paremman näköseks. Jos vaikka häviäis se "tarvittaessa työhön kutsuttava" -teksti siitä pois. :) Mietin, että jos nyt suostun tarjoukseen ja tunnit vakiintuu, niin ensimmäisenä ostan astianpesukoneen. :D ja sitten vois alkaa harkita sitä lainaa, että pääsis rakennuttamaan tai ostamaan omakotitaloa. Ei nyt viime aikoina olla keskusteltu tästä aiheesta niin ei ole ihan vielä päätetty, että päädytäänkö sitten ostamaan vai rakentamaan.. Siinäkin mielessä tekis mieli suostua, että isännällä tosiaan loppuu työt maaliskuun jälkeen. Pienenee tulot aika radikaalisti. Ja sehän ei passaa, minä kun osaan tuhlata tuota rahaa ihan kohtuullisesti. :D

Taitaa olla aika lähteä käyttämään karvaisia vauvoja pihalla, ettei joudu pesemään lattioita. :)