Yksin kotona

Huh, pitkästä aikaa joudun olemaan koko päivän yksin. Ja viimeisen kuukauden aikana siis nämä päivät on ollu pahimpia jolloin oon ollu yksin. Ehtii ajatella liikaa. Isäntä on ensin koko päivän töissä ja lähtee sitten kaverinsa luokse iltaa istumaan. Joten laadin itselleni eilen illalla pitkän listan siitä mitä teen tänään. Etten ehdi ajatella liikaa. Ainakaan toivottavasti en ehdi.

Toisaalta tekis mieli sanoa isännälle että jäisi minun seuraksi kotiin, mutta enhän mä voi. Ite lähden kuitenkin sitten ensi viikolla moneksi päiväksi Etelä-Suomeen reissaamaan ja isäntä joutuu olemaan silloin kotona karvaisten lasten kanssa.

Tänään on hyvä päivä, tänään on hyvä päivä, tänään on hyvä päivä... En mieti. En mitään !

4 viikkoa ja 2 päivää keskenmenosta

Pystyn jo puhumaan asiasta ihmisille ilman sen suurempaa romahdusta. Enkä ajattele asiaa enää ihan niin paljon, mutta ajattelen kuitenkin.

Nyt sais jo yrittää uudelleen. Mutta ahdistaa pelkkä ajatus siitä. Ja muutenkin tulevaisuuden suunnittelemisesta. Jos mä suunnittelen tulevaisuutta, tuntuu siltä niinko olisin mukamas jo päässy tästä yli. Eikä asia oo ihan niin.

Vieläkin ahdistaa lasten seurassa. Ahdistaa kuunnella tuttujen raskauskertomuksia. Kaksi kaveria on tällä hetkellä raskaana ja yksi synnytti vähän aikaa sitten, näitä siis saa kuunnella aika paljon...

Tuntuu siltä, että en jaksa tehdä yhtään mitään. En jaksa nousta sängystä ylös, en jaksa tehdä kotona mitään muuta ko maata sohvalla ja tuijottaa jotain sarjaa. En jaksa lähteä töihin, en vierailemaan tuttujen luona, en jaksa harrastaa mitään. Syksyn tulo ei varsinaisesti auta asiaa, oon joskus kärsiny lievästä syysmasennuksesta...  Juomaan kyllä jaksan lähteä. Viimeisen kuukauden aikana alkoholi on maistunu vähän liiankin hyvin. Niin hyvin, että loppuillasta en muista enää yhtään mitään.

Eli tällä hetkellä en koe itseäni kovin onnelliseksi. Mutta, vahva kun olen, minä kestän kaiken. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin.

Tapahtuma-josta-en-puhu

Luulin että vihdoin alkais oikeasti helpottaa, mutta paskanmarjat. Eilen illalla kaikki tuli taas tulvimalla mieleen. Ja nyt paljon vahvempana tunne siitä, että keskenmeno oli mulle ihan oikein. Oon tehny niin paljon pahaa tässä vuosien varrella, että ehkä olin ansainnu tän. Tiedän, että en sais ajatella niin, mutta ei voi mitään, näin minä vaan ajattelen...

Näin unta, jossa oli pieni vauva. En tiedä oliko se mun oma vai jonkun muun, mutta oli tosi todentuntuinen uni. Se vauva piti mua kädestä ja nauro ihan hulluna. Minäkin nauroin. Ehkä jonakin päivänä näin oikeasti tapahtuu. Mutta nyt se tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta. En halua yrittää uudestaan, ainakaan ihan heti kohta, jos näin käy toisen kerran niin en tiedä miten siitä toivun.

Yritän saada ajatukset toisaalle, mutta heti kun jään vähäksi aikaa yksin... Se on taas mielessä. Haluaisin vaan unohtaa.

Tapahtumarikas vuosi

Paljon on tapahtunu vuodessa. Hyvää ja pahaa. Paljon on suunnitelmia menny uusiks.

Muuton suhteen, päädyttiinkin muuttamaan vain keskustaan, koska isäntä lähti koulunpenkkiä kuluttamaan. Ja koska minä sain hankittua itselleni siirron oman pitäjän Siwaan. Joten olis ollu turhan hankalaa sieltä korvesta yrittää yhdellä autolla kulkea töihin ja kouluun.

Kolmannen koiran hankkiminen taas, no, jotenkin kävi niin että hankittiin kissa. :) Rakas serkkuni päätti taas kerran luopua yhdestä lemmikistään, joten pelastettiin se, Väinö. Tähän mennessä siis olen pelastanut kyseiseltä serkultani kaksi gerbiiliä, koiran ja kissan. Mitäköhän seuraavaksi? Hän hankki taas uuden koiran...

Se lapsen yrittäminen sitten taas... Viime vuoden elokuussa lopetettiin pillerit. Pitkään yritettiin, meinasin jo luopua toivosta, biletin ihan liikaa, tein tyhmiä asioita. No, tämän vuoden heinäkuussa sitten vihdoin tuli positiivinen tulos. Melkein vuoden yrittämisen jälkeen siis. Tein testin viisi kertaa, en millään meinannut uskoa että vihdoin on onnistunut. Oltiin ikionnellisia, suunniteltiin jo ihan liikaa tulevaisuutta lapsen kanssa. Isäntä oli niin onnessaan, että kertoikin heti alkuraskaudesta melkein kaikille tutuille. Ite en olis vielä halunnut kaikille kertoa, mutta niin siinä kävi, kaikki tiesi.
Sitten, raskausviikko 9+6, alkoi kipu. Pientä kivistystä mahassa, pelkäsin jo pahinta, mutta en kuitenkaan halunnut uskoa siihen. Rv 10+1, järkyttävä kipu. Järkyttävä vuoto. Hysteerinen itku keskellä yötä. Herätän isännän, joka joutuu soittamaan ambulanssin. Kolmen aikaan yöllä ensihoitaja sanoo sen mitä en halua kuulla, keskenmenolta vaikuttaa. Vievät minut keskussairaalaan, jossa puoli viiden aikaan aamulla odotan peloissani pääsyä lääkärille ja gynekologille. Puoli kuusi aamulla saan vihdoin varman vastauksen, keskenmeno on käynnistynyt. En pysty nukkumaan. Makaan sairaalansängyssä ja itken. En nukkunut yli vuorokauteen.

Nyt tästä on kaksi viikkoa. Alkaa vihdoin jo helpottaa, pystyn ajattelemaan jo muutakin. Alavatsa ei enää supistuksillaan muistuta tapahtuneesta. Vuoto muistuttaa yhä. En voi sanoin kuvailla miltä tää kaikki on tuntunu. Kaikki jotka on kokenu sen itse, ymmärtää. Isäntäkin sanoi, että ei voi ymmärtää miten pahalta musta tuntuu, kun se kuitenkin kasvoi mun sisällä. Niinpä.

Jospa tästä selvitään ajan kanssa. Ja joskus sitten yritetään uudelleen jos pystytään...

Muutoksen tuulia.

Joo, elikkä nyt on sitte ihan kunnolla muutoksia tapahtumassa. Me muutetaan. Isännän mummolaan (joka on tyhjillään). Keskelle metsää. 70 kilometrin päähän tästä missä nyt asutaan. Väliaikaisesti kylläkin mutta silti. Vähän sekalaiset fiilikset tästä. Toisaalta en haluais muuttaa, kun oon kotiutunu tähän niin hyvin. Ja onhan tää hyvä asunto. Mutta me säästetään NIIIIN paljon, jos muutetaan sinne, että ei ole mitään järkeä olla muuttamatta. Tarkoituksena tässä muutossa on siis se, että saadaan säästettyä nopeammin sitä omaa taloa varten. Voitais jopa vuodessa saada säästettyä tarpeeksi että saadaan asuntolaina !

Ja toisekseen, meinattiin hankkia vielä kolmas koira. :) Meillähän olis siellä sitten tilaa vaikka kokonaiselle koiratarhalle ! Saadaan Seralle leikkikaveri. :) Löydettiin ilmoitus samanikäisestä huskytytöstä, nyt odotellaan viestiä siltä myyjältä. 

Syksy tulee ihan tosissaan. Onneks on vielä lämpösiäkin päiviä.

Vauva

Kauhistus, kahden viikon päästä jää pillerit pois. Ja heti iski valmisteluvimma. Siivosin jo pari kaappia että sais lisätilaa. Oon ainakin ajoissa ! Mietin jo isompaa  autoakin ja vaikka mitä. Eli täytyy alkaa säästää rahaa. Onneks töitä riittää.

Pidempiaikainen projektikin sai huomiota osakseen, sain siis jatkettua vauvakirjan tekemistä. Meillehän ei mitään kaupan valmista vauvakirjaa tule ! :)

Itseasiassa odotan raskautta aika innoissani, haluaisin jo lähteä ostamaan vauvanvaatteita ja kaikkea ! mutta se olis kyllä jo ehkä vähän liiankin ennenaikaista. :)

Syksy vissiin tulee jo, satanu vettä monta päivää. Koiratkaan tykkää olla ulkona tämmösellä ilmalla. Mutta pihalle on lähdettävä !

Elokuu.

Tää vuosi on mennyt niin tajuttoman nopeasti ! Nyt on jo elokuu. Kesä melkein ohi. Paitsi et tuntuu niinko se ei olis kunnolla vielä alkanukaan. Ja mullon tänään viimenen kesälomapäivä. Tai siis ensimmäisen osan viimeinen päivä, loput lomasta on ens kuussa.

Sera kävi ekassa mätsärissä. 

Paljon on tapahtunu tänä vuonna. Aloitettiin Seran kans agilitykurssi, jolle toivon mukaan seuraa jatkoa nyt syksyllä. Heinäkuussa käytiin meidän ekassa mätsärissäkin. :) Eihän se nyt ihan putkeen menny mut saatiinpahan harjoitusta. :)

Tänään on Jeren syntymäpäivä. Nyt se nuoruus on kuulemma ohi kun kolmekymmentä tuli täyteen. Aika tehdä tilaa nuoremmille. :D onneks oon ite vielä nuori ! Paitsi et eiköhän se ole kohta minultakin ohi, tavallaan.. :) Pitäis tässä syksyn aikana alkaa vissiin yrittää perheenlisäystä, hui. Toisaalta odotan jo enemmän kuin innoissaan mut kyllä kans hirvittää.. ja kauheasti pitäis valmistautua, ainakin minun mielestä. Jere ei vissiin niinkään stressaa siitä et mihin saadaan mahtuu vauvansänky jne... Sisäinen sisustajani tanssii jo valmiiksi riemusta ! Se pääseekin ihan kunnolla hommiin kun pitäis saada hyödynnettyä nää meidän neliöt mahdollisimman tehokkaasti.

Niinjoo, ostin itselleni ja Jerelle tabletit. Tässä testailen omaani. :) Vähän hidasta tää kirjoittaminen mutta on kyllä kätevä kapistus. :)