Uusi elämä

Nyt se lähtee. Vaikka mun raskaus ei ehtiny pitkälle, niin raskausmaha ehti kasvaa. Ja nyt on aika hankkiutua eroon siitä. Katotaan kuinka kauan jaksan seurata tätä ohjelmaa...

Ja, vähän yli kuusi askia jäljellä tupakoinnin lopettamiseen. Ostin Virosta kartongin, ajattelin yrittää lopettamista kun se loppuu. Toivottavasti motivaatio riittää. Jos ei, niin sitten alan jo harkita sitä lääkekuuria... Se on varma, että en ala yrittää lasta uudestaan ennenko tupakointi on lopetettu. Toisaalta tuntuis jo siltä että tekis mieli yrittää, mutta toisaalta... Ahdistaa pelkkä ajatus. Vieläkin itkettää jos näkee vauvan jossain. Ja nyt tuntuu, että niitä on joka paikassa.

Ensi viikolla oman kamarin vaalikokous. Jännittää pääsenkö hallitukseen ! Jos pääsen, se tietää uusia haasteita ensi vuodelle. :)

Tänään on hyvä päivä

Heräsin valmiiksi hyvällä tuulella, toivon mukaan jatkuu koko päivän. Tänään on ensimmäinen kolmesta vapaapäivästä. Pitäis yrittää levätä, että tää flunssa lähtis joskus pois. Mutta kotona olis niin paljon kaikkea tekemistä. Enkä osaa rentoutua niin kauan kun ne on tekemättä. Huokaus. Kai se on pakko jotain tehdäkin tänään.

Koirat kuorsaa tyytyväisenä vieressä. Toisaalta, jos vaan ottais niistä mallia ja makais koko päivän sohvalla, vailla huolen häivää.

Tänään tajusin, oon ollu nyt melkein vuoden mukana nuorkauppakamaritoiminnassa. Noin vuosi sitten M kysy multa että lähtisinkö mukaan kamaritoimintaan. Sillon kysyin että mikä vittu se on ja asia unohtu vähäks aikaa. Sitten kun se houkutteli uudestaan, lähdin mukaan. Nyt kun oon melkein vuoden pyöriny mukana kokouksissa, tapahtumissa, koulutuksissa ja illanistujaisissa, en vois kuvitella elämääni ilman kamaria. Oon tavannu siellä ihan älyttömästi huippuja ihmisiä, viettäny hauskaa aikaa ja oppinu uutta vetämällä projektin C-alueen fg-kisasta. Ensi kuussa on vaalikokous, jossa toivon mukaan (no kyllä se aika todennäköistä taitaa jo olla) pääsen oikeaksi jäseneksi. Mulla on kans hakemus vetämässä hallitukseen. Jänniä aikoja, katotaan miten käy. :)

Painajaisten paluu

Näin viime yönnä taas painajaista. Ne on vielä jotenkin niin todentuntuisia, että en siinä nukkuessa tajua että se on unta.

Näin unta että mun pikkusiskolla oli syöpä ja se oli kuolemassa. Saatto kuolla ihan hetkellä millä tahansa. Heräsin keskellä yötä ja pillahdin itkuun samantien. Nukahdin uudestaan ja ihan niinko se hemmetin uni olis ollu jollakin paussilla, se jatku uudestaan ! Hyvin levätty yö siis taas kerran takana...

Vauvapainajaiset

Näin unta, että synnytin jotain ällöttäviä toukan tapaisia, jättimäisiä punasia otuksia. En olekaan hetkeen nähny painajaisia tähän aiheeseen liittyen... jäi varmaan taas nuo vauvat alitajuntaan kummittelemaan, kun katsottiin eilen isännän kans sarjaa jossa oli pieniä vauvoja.. itkuhan se pääs niitä katellessa. Eikä isäntä huomannu mitään.

Pari viikkoa sitten päätin, että nyt on aika piristyä ja lakata murehtimasta tätä asiaa. Ei se tainnukaan käydä niin helposti.

klo 16:48

Eikö flunssan lääkitseminen kuumalla kaakaolla (tasavallalla höystetyllä sellaisella) ole ihan normaalia?

Hajoaminen

6 viikkoa ja neljä päivää keskenmenosta. Raskaus olis nyt viikolla 16+5. Ei sais miettiä sitä, mutta en voi sille mitään. Kaveri on tänään viikolla 25, ei helpota yhtään kuunnella vauvajuttuja siltä suunnalta. Vieläkin ahdistaa olla lasten seurassa. Eilen käytiin isännän ja tämän veljen kanssa Jyväskylässä Kodinykkösellä shoppaamassa, kävelin häkkisänkyjen ohi ja meinasin alkaa itkemään. Telkkarista näin miten joku suunnittelee aborttia, teki mieli kuristaa se siihen paikkaan. Helpottaako tää joskus?

Välillä on päiviä, että tekis mieli myydä koko omaisuus, irtisanoutua ja muuttaa jonnekin helvetin kauas. Jättää perhe ja isäntä, tehdä ihan mitä mua itteäni huvittaa. Pistää koko elämä ihan uusiks. Isäntä ja siskot suunnitteli meidän häitä viime viikonloppuna, teki mieli juosta karkuun. Yritin vaan hymyillä ja kommentoida jotenkin. Jostain syystä en pysty suunnittelemaan tommosia asioita enää. Pää on ollu ihan sekaisin tän 6 viikkoa ja neljä päivää.

Viime viikonloppuna sain olla 4 päivää ihan muissa kuvioissa ja semmosten ihmisten keskellä jotka ei tiedä musta yhtään mitään. Sillon kaikki omat murheet unohtui ja olin vähän aikaa onnellinen. Joten tällaista toimintaa pystyn suunnittelemaan pitkänkin ajan päähän. Olin siis nuorkauppakamarin kokouksessa Helsingissä ja sen jälkeen vielä Viron risteilyllä. Kännissä kolme päivää. Pieni loma arjen keskellä. Seuraava oman kamarin kokoontuminen on parin viikon päästä, odotan sitä jo epätoivoisesti. Siitä pari viikkoa eteenpäin, niin on seuraava. Itseasiassa mulla on nuorkauppakamarin menoja suunniteltuna jo vuoden päähän. Eilen innoissani selitin niitä isännälle ja tämän veljelle, meinasivat heittää mun kalenterin jorpakkoon. Ne ei tiedä, että tällä hetkellä nuorkauppakamari on ainut asia josta pystyn nauttimaan. Jotenkin, en pysty ees isännälle kertomaan mitä kaikkea mun päässä pyörii. Ehkä pelkään sen reaktiota. Tai sitten haluan vaan kärsiä tän kaiken itsekseni, en tiedä. Kuulostan omasta mielestänikin ihan siltä, etten tiedä enää mitä elämältä haluan. Tai no tiedän, mutta en tiedä milloin.

Yksin kotona

Huh, pitkästä aikaa joudun olemaan koko päivän yksin. Ja viimeisen kuukauden aikana siis nämä päivät on ollu pahimpia jolloin oon ollu yksin. Ehtii ajatella liikaa. Isäntä on ensin koko päivän töissä ja lähtee sitten kaverinsa luokse iltaa istumaan. Joten laadin itselleni eilen illalla pitkän listan siitä mitä teen tänään. Etten ehdi ajatella liikaa. Ainakaan toivottavasti en ehdi.

Toisaalta tekis mieli sanoa isännälle että jäisi minun seuraksi kotiin, mutta enhän mä voi. Ite lähden kuitenkin sitten ensi viikolla moneksi päiväksi Etelä-Suomeen reissaamaan ja isäntä joutuu olemaan silloin kotona karvaisten lasten kanssa.

Tänään on hyvä päivä, tänään on hyvä päivä, tänään on hyvä päivä... En mieti. En mitään !

4 viikkoa ja 2 päivää keskenmenosta

Pystyn jo puhumaan asiasta ihmisille ilman sen suurempaa romahdusta. Enkä ajattele asiaa enää ihan niin paljon, mutta ajattelen kuitenkin.

Nyt sais jo yrittää uudelleen. Mutta ahdistaa pelkkä ajatus siitä. Ja muutenkin tulevaisuuden suunnittelemisesta. Jos mä suunnittelen tulevaisuutta, tuntuu siltä niinko olisin mukamas jo päässy tästä yli. Eikä asia oo ihan niin.

Vieläkin ahdistaa lasten seurassa. Ahdistaa kuunnella tuttujen raskauskertomuksia. Kaksi kaveria on tällä hetkellä raskaana ja yksi synnytti vähän aikaa sitten, näitä siis saa kuunnella aika paljon...

Tuntuu siltä, että en jaksa tehdä yhtään mitään. En jaksa nousta sängystä ylös, en jaksa tehdä kotona mitään muuta ko maata sohvalla ja tuijottaa jotain sarjaa. En jaksa lähteä töihin, en vierailemaan tuttujen luona, en jaksa harrastaa mitään. Syksyn tulo ei varsinaisesti auta asiaa, oon joskus kärsiny lievästä syysmasennuksesta...  Juomaan kyllä jaksan lähteä. Viimeisen kuukauden aikana alkoholi on maistunu vähän liiankin hyvin. Niin hyvin, että loppuillasta en muista enää yhtään mitään.

Eli tällä hetkellä en koe itseäni kovin onnelliseksi. Mutta, vahva kun olen, minä kestän kaiken. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin.